Yhteiskunta ja sen asukit

Home/Mehiläisestä/Yhteiskunta ja sen asukit

Mehiläisyhteiskunta

Mehiläiset elävät yhteiskunnissa, joissa on talvilevon aikana vähimmillään 15 000 – 25 000 ja kesällä parhaimmillaan yli 60 000 mehiläistä. Yhteiskunnan muodostavat yksi lisääntymiskykyinen kuningatar eli emo, lisääntymiskyvyttömät naaraat eli työmehiläiset, urospuoliset mehiläiset eli kuhnurit, ja sikiöt.

mehilaisia610

Emo

Emo on pesän ainoa lisääntymiskykyinen naaras, eikä se normaalisti siedä pesässä muita emoja. Emo erittää tiettyä tuoksuainetta, emoainetta, jonka riittävä määrä kertoo muille mehiläisille emon olevan kunnossa, joten pesän elämä sujuu tavalliseen tapaan. Jos emoaineen määrä vähenee emon sairastumisen, vanhentumisen tai kuoleman takia, mehiläiset tulevat rauhattomiksi ja rupeavat kasvattamaan uutta emoa.Emo syntyy hedelmöitetystä munasta, joka on laskettu tavallista suurempaan alaspäin aukeavaan kennoon. Munasta kuoriutuvaa toukkaa ruokitaan erityisen paljon ja hyvin työmehiläisten ruokamehurauhasistaan erittämällä emonruualla. Yhdeksän vuorokauden kuluttua muninnasta toukka on täysikasvuinen, kenno peitetään ja toukka koteloituu viikoksi. Kotelovaiheen jälkeen valmis kuningatar syö kennonsa kannen rikki ja ryömii ulos. Jos pesään syntyy useita kuningattaria yhtä aikaa, ensimmäisenä syntynyt puraisee vielä ehjät emokennojen kannet rikki ja tappaa myrkkypiikillään muut kuningattaret.

Koska vain emo pystyy lisääntymään, on sen olemassaolo ja hyvinvointi yhteiskunnalle välttämätöntä, ja muniminen onkin jätetty emon ainoaksi tehtäväksi. Kaikesta muusta huolehtivat työmehiläiset, jotka siis emoaineen perusteella osaavat myös ruveta ajoissa kasvattamaan uusia emoja, jos vanha on heikentynyt. Emonkasvatus voi käynnistyä myös hoitajan toimenpiteiden seurauksena ja osana parveilukäyttäytymistä.

Kuningatar lentää vain häälennon ja parveilun aikana. Kun häälennolle lähtenyt kuningatar ja jostain toisesta pesästä lentänyt kuhnuri kohtaavat, ne parittelevat. Parittelun jälkeen kuhnurin takaruumis repeytyy kuningattaren mukaan ja kuhnuri, näin täytettyään elämäntehtävänsä, kuolee. Hedelmöittynyt kuningatar palaa pesään eikä poistu sieltä enää kuin vain parveilemaan, jos pesä jakaantuu. Emo varastoi pariutuessaan saamansa sperman ja pystyy sen turvin munimaan jopa vuosikausia. Hedelmöitetyt munat emo laskee työläis- tai emokennoihin, hedelmöittämättömät taas kuhnurikennoihin.

emo-ja-haaremi6101

Kuhnuri

Kuhnuri on koirasmehiläinen, joka syntyy emon erityiseen kuhnurikennoon laskemasta hedelmöittämättömästä munasta. Kuhnurikenno on työläiskennoa suurempi, ja myös kuhnuri on kookkaampi kuin työläinen. Kuhnurin kehitysaika on 24 vuorokautta ja elinaika 1 – 4 kuukautta. Sen takaruumis on tylppä, sillä ei ole pistintä eikä työläisten monia työkaluja, ja sen takia se onkin pesässä täysihoidossa, eli työläisten palveltavana, kunnes lähtee kohtalokkaalle parittelulennolleen. Kuhnurin tehtävänä on siis vain hedelmöittää joku nuori emo ja näin siirtää työmehiläisille puolet niiden perintötekijöistä.
Kuhnureita kasvatetaan vain kesäajaksi, jolloin niitä on pesässä 200 – 500. Syyskesällä työläiset ajavat ne pois kuluttamasta talviruokavarastoja.

kuhnuri610

Työmehiläiset

Työmehiläiset saavat alkunsa hedelmöitetyistä munista kuten emokin, mutta munat lasketaan pieniin työläiskennoihin, ja toukkavaiheen kolmannella vuorokaudella työläistoukkien ruoka vaihdetaan hunajan ja siitepölyn seokseksi, minkä vuoksi ne kehittyvät toisin kuin emotoukat. Työmehiläisten sukuelimet ovat surkastuneet, mutta vastapainoksi niille kehittyy pidempi kieli, siitepölyvasut ja –harjat, ruokamehurauhaset, sylkirauhaset, vaharauhaset ja elinikäinen työjärjestys pesästä huolehtimiseksi. Työmehiläisten kehitysaika on 21 ja elinaika 35 – 45 vuorokautta. Talvehtivat, elokuun lopulla syntyneet, mehiläiset elävät monta kuukautta, koska ne oleilevat talvipallomuodostelmassa eivätkä kuluta itseään loppuun.

Ensimmäiset kolme viikkoa työläiset ovat pesän sisällä varasto- tai pesämehiläisinä. Ensimmäisten päivien ohjelmaan kuuluu kennojen puhdistaminen ja hautomislämmöstä huolehtiminen. Seuraavaksi työläiset syöttävät muutaman päivän ajan vanhoja toukkia ja sitten viikon ajan nuoria toukkia. Tämän jälkeen ne valmistavat vahaa erittämällä sitä vaharauhasistaan sekä rakentavat vahakakut kennopohjien päälle. Lisäksi ne kuljettavat ravintoa pesässä emolle ja kuhnureille. Vielä neljä päivää ne vartioivat pesän pääsyreikää eli lentoaukkoa, ja sitten ne siirtyvät pesän ulkopuolelle lento- eli kenttämehiläisiksi.

Lentomehiläisten tehtävänä on käydä kukissa ja siten suorittaa kasveille tärkeää pölytystä sekä kerätä pesään mettä, siitepölyä, kittivahaa ja vettä. Lentokausi kestää 1-2 viikkoa, jonka aikana mehiläinen lentää noin 800 kilometriä. Keruumatkat ulottuvat korkeintaan kolmen kilometrin päähän pesästä, ja mehiläinen tekee matkoja kunnes sen siivet kuluvat puhki ja se kuolee.

TIESITKÖ: Kittivahan eli propoliksen perusaine on puiden silmusuomujen hartsimainen aine, jota kenttämehiläinen irrottaa ja kuljettaa vasussa pesäänsä. Pesämehiläiset sekoittavat aineeseen rauhaseritteitä ja vahaa, muokkaavat sitä leuoissaan ja käyttävät seosta pesän pienten rakojen paikkaamiseen ja pesän tiivistämiseen. Myös pesän sisäpinta kitataan, sillä kittivahassa on antibioottisia yhdisteitä, joten se parantaa pesän hygieniaa. Ylimääräinen kittivaha varastoidaan kehälistan päälle tai reunaan. Ihminen on käyttänyt kittivahaa muinoin palsamointiin ja nykyään lääkitsemiseen.

tyolaiset610