Mehiläisvuosi

Home/Mehiläisestä/Mehiläisvuosi

Syksy ja talvi

Mehiläishoitajan kannalta mehiläisvuoden voidaan katsoa alkavan syyskesällä sadonkorjuun jälkeen, kun emon muninta alkaa siltä kesältä olla ohi ja mehiläiset rupeavat valmistautumaan talvilepoon. Hoitajan tehtävänä tällöin on huolehtia talviruokinnasta ja järjestellä pesä muutenkin talvikuntoon. Kerätyn hunajan tilalle laitetaan sokeriliuosta, josta mehiläiset valmistavat ja varastoivat hunajaa muistuttavan seoksen ruuakseen. Sokeri täytyy laittaa pesään sen verran ajoissa, että mehiläiset ehtivät vielä kesäsäiden aikana peittää ruokakennot vahakannella ja näin varmistaa ruuan säilymisen.

Kun ruokinta on ohi, mehiläisten annetaan olla omissa oloissaan kunnes lämpötila on päivälläkin alle 5 astetta eivätkä mehiläiset enää lentele ulos. Silloin pesien lentoaukkoihin asetetaan estimet hiirten ja muiden pikkueläinten varalta ja etenkin aukeilla paikoilla olevat pesät suojataan tuulelta ja lumelta. Tämän jälkeen pesiin ei kosketa ennen kevättä, mutta silloin tällöin on käytävä tarkistamassa, ovatko viimat tai villieläimet tehneet pesille tuhojaan. Talven aikana mehiläishoitaja puhdistaa ja täydentää pesäkalustoa sekä tekee hankintoja ja suunnitelmia seuraavaksi kevääksi ja kesäksi.

TIESITKÖ: Talvehtivia mehiläisiä ovat emo ja kesällä viimeisinä syntyneet työläiset, joita on suunnilleen 20 000 pesässä. Mehiläiset talvehtivat talvipallomuodostelmassa ensin pesän alaosassa ja siirtyvät ruuan perässä, eli uusia kennoja avaten, pesän yläosaan. Pallon sisäosissa on lämpöä noin 20 astetta ja siellä mehiläiset voivat liikkua ja ruokailla. Pallon uloimmat mehiläiset ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja tuottavat lämpöä.

talvehtiva-tarha610

Kevät

Kun ilma keväällä lämpenee 8-10 asteeseen, lentoaukot avataan ja mehiläiset päästetään puhdistuslennolle eli ulostamaan koko talven kestäneen tauon jälkeen. Mehiläinen ei yleensä ulosta pesäänsä talvella, ja koska se kuitenkin syö runsaasti, on tyhjennystarve keväällä melkoinen.

Sikiöinti eli toukkien kasvatus alkaa yleensä vähäisenä jo helmikuussa ja lisääntyy kevättä kohden. Varsinaisesti sikiöinti käynnistyy huhtikuussa ilmojen lämmetessä ja mehiläisten voidessa taas täydentää siitepölyvarastojaan. Talvimehiläiset ovat kevään korvalla jo elämänsä loppupuolella, ja tavallisesti niitä kuoleekin nopeammin kuin uusia ehtii syntyä, joten pesän väkilukumäärä voi olla laskeva toukokuuhun saakka.Toukokuun alussa ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä mehiläishoitaja puhdistaa pesän pohjan, varmistaa riittävän sikiöintilämpötilan, asettaa lisäruokintakehän ja tarvittaessa muuttaa osastojen järjestystä. Tällöin tulisi myös aloittaa varroapunkkien määrän seuranta. Se onnistuu parhaiten pesän alle laitettavalla punkinseurantalevyllä, jonka saalis kertoo torjuntatoimenpiteiden tarpeen.

Pesien tilannetta tarkkaillaan kerran viikossa ja huolehditaan ruuan riittämisestä. Aina kylmän tai hyvin sateisen sään aikana tulisi pesiin laittaa lisäruokaa, ettei kehitys ruuanpuutteen vuoksi häiriinny. Parveilukausi alkaa toukokuun lopulla ja kestää yleensä heinäkuun puoliväliin. Parveilu on mehiläisten luonnollinen tapa lisääntyä ja laajentaa elinpiiriään, sillä siinä vanha emo ja vanhat mehiläiset muuttavat pesästä uuteen paikkaan ja nuoret mehiläiset jäävät vanhaan pesään ja kasvattavat itselleen uuden emon. Tarhaajalle parveilu merkitsee hunajantuottajien vähenemistä, joten hänen on pyrittävä pitämään pesät sellaisina, että mehiläiset niissä pysyvät ja viihtyvät.

TIESITKÖ: Varroapunkki loisi alun perin vain sellaisessa mehiläisrodussa, joka oli sopeutunut siihen eikä loisesta ollut juuri haittaa. Ihmisen sekoittaessa rotuja varroa levisi mehiläisiin, jotka eivät kyenneet puolustautumaan sitä vastaan, ja varroasta tuli yksi tärkeimmistä syistä mehiläisten talvisiin joukkokuolemiin. Varroa munii mehiläisten sikiökennoihin ja tuhoaa tai ainakin vahingoittaa sikiöitä. Aikuisiin mehiläisiin punkit purevat haavoja, joihin pääsevät pesiytymään taudinaiheuttajat, joista jotkut ovat vaarallisempia kuin punkin itsensä aiheuttamat tuhot. Vuosia punkin runtelemat pesät eivät ole riittävän vahvoja talvehtimaan eivätkä vioittuneet mehiläiset pysty huolehtimaan pesästä.

pesilla-toukokuussa610

Kesä

Mehiläismäärän lisääntyessä kesäkuussa voimakkaasti on pesiin lisättävä osastoja hunajan kypsytystä ja varastointia varten. Helpoin tapa laajentaa on lisätä pesän päälle yksi osasto. Lisäosastossa tulisi olla valmiiksi rakennettuja kakkuja sekä rakentamattomia vahapohjukkeita.

Sikiöinti on huipussaan keskikesällä ja vähenee sen jälkeen hiljalleen. Väkiluku saavuttaa huippunsa luonnollisesti kun sikiöistä on kolmessa viikossa kehittynyt aikuisia. Tehokkaan kevätsikiöinnin alkamisesta keskimäärin 8 -10 viikon kuluttua mehiläismäärä on suurimmillaan, ja ihannetilanteessa juuri silloin on myös pääsatokausi. Kevään hoitotoimilla voidaan jonkin verran vaikuttaa sikiöinnin alkamiseen ja väkilukuhuipun saavuttamisajankohtaan. Satokausi kestää Suomessa suunnilleen 3 – 4 viikkoa, ja sen loppupuolella voi käydä tarkistamassa, löytyykö peitettyä hunajaa jo riittävästi kerättäväksi. Elokuun puoliväliin mennessä kaikki hunaja kerätään ja pesät järjestellään syysruokintaa varten. Ilmojen jälleen kylmetessä työmehiläiset ajavat kuhnurit pois pesästä ja uuteen talveen valmistautuminen alkaa – mehiläisvuosi on kulunut.

tarhaaja-pesilla610