Mehiläispesä

Home/Mehiläisestä/Mehiläispesä

Mehiläispesän rakentuminen alkaa kennoista. Kenno on mehiläisvahasta valmistettu kuusikulmainen putki, joka jokaiselta sivultaan rajoittuu toisiin kennoihin. Kennot muodostavat seinämän, jossa kennopohjien toisella puolella on vastakkaiseen suuntaan aukeavia samanlaisia kennoja. Kaikkien toisissaan kiinni olevien kennojen muodostamaa suunnilleen 2,5 senttimetrin paksuista rakennelmaa sanotaan kakuksi. Sikiökakkujen kennoista suurimpaan osaan emo munii ja vain yläosan kennoihin varastoidaan siitepölyä ja hunajaa. Hunajakakuissa puolestaan on enimmäkseen hunajaa, ja juuri hunajakakut mehiläishoitaja satokauden päätyttyä pesistä kerää.

Luonnonvaraiset villimehiläiset rakentavat vahakakustonsa puunkoloon tai johonkin muuhun onkaloon. Tarhamehiläisten pesät ovat ihmisten rakentamia ja hoitamia. Luonnonvaraisten mehiläisten alueilla tarhausta harrastetaan vain hunajan saamiseksi, sillä mehiläiset kyllä pärjäisivät omillaankin, mutta tuontimehiläisten alueilla, esimerkiksi Suomessa, ihmisen apu on mehiläisille välttämätöntä.

Tarhamehiläisille annetaan kakkujen käsittelyn helpottamiseksi valmiita puukehysteisiä vahapohjukkeita, joihin mehiläiset saavat rakentaa kakut.

Kehät sijoitetaan vierekkäin pesäosastoihin, jotka ovat päältä ja pohjasta avoimia styrox- tai puulaatikoita. Kehät ripustetaan osaston yläreunan listoihin sellaisen välimatkan päähän toisistaan, että mehiläiset mahtuvat rakentamaan kakut ja liikkumaan niiden päällä. Yleensä kehiä on pesäosaston koosta riippuen 7- 11 vierekkäin. Osastoja taas lisätään kesällä ja vähennetään syksyllä, aina mehiläis- ja hunajamäärän mukaan, joten mehiläispesät ovat vaihtelevan kokoisia torneja.

Pesä asetetaan jonkinlaiselle tukevalle jalustalle, vaikkapa tiiliskivien tai rakennuslevyjen päälle, 5 – 20 senttimetrin korkeudelle maasta. Alimmaisena pesässä on pohja, jossa on lentoaukko ja lentolauta. Pohjan päälle ladotaan pesäosastoja kehineen tarpeellinen määrä, yleensä talvella kaksi ja kesällä jopa seitsemän. Osastojen päälle tulee välikatto ja ulkokatto. Syksyllä ruokintaaikaan ylimmän osaston päällä on lisäksi syöttölaatikko.

Pesälaatikot myydään pintakäsittelemättöminä, mutta ennen käyttöön ottoa ne kannattaa maalata, jotta ne kestävät säätä ja näkyvät mehiläisille hyvin. Maalin pitäisi olla myrkytöntä ja sellaista, ettei se liimaa osastoja toisiinsa. Suositeltavin väri on vihreä, muita hyviä ovat valkoinen, keltainen ja sininen.

TIESITKÖ: Sikiökennojen kohdalla kakun paksuus on hiukan reilu kaksi senttimetriä, kun taas ruokakennot, jotka ovat hiukan erillään, rakennetaan yleensä pidemmiksi ja kakku voi tällöin olla yli kolmekin senttiä paksu. Sikiökennojen katot ovat hiukan kuperia ja mattapintaisia, hunajakennojen puolestaan tasaisia, kiiltäviä ja usein märän tummia kanteen koskettavan hunajan takia.

mehilaispesa610-2

 

Mehiläistarhan sijoittaminen

Jos omaa tonttia ei ole, tarhapaikalle saa yleensä helposti luvan muidenkin maalle. Tarha olisi sijoitettava sellaiseen paikkaan, jossa sitä on helppo käydä hoitamassa ja joka on riittävän lähellä mesikasveja. Pesille pitäisi päästä helposti kaikkien hoitotarvikkeiden kanssa, ja pesien välillä olisi oltava sekä tilaa että kiviä tai kasvillisuutta, joita mehiläiset voivat käyttää maamerkkeinä suunnistaessaan omaan pesäänsä. Lisäksi tarha-alueella tulisi olla riittävästi tilaa ilmavirtauksille, jotka auttavat pesien ilmanvaihtoa ja kuivumista, mutta kuitenkin myös suojaa kylmiltä tuulilta. Maapohjan pitäisi olla kuiva. Hyvä paikka tarhalle on vaikkapa etelänpuoleinen rinneaukea tai metsän reuna, huono sen sijaan esimerkiksi notko tai rakennusten sulkema alue.

TIESITKÖ: Mehiläinen osaa suunnistaa pesäänsä korkeintaan viiden kilometrin päästä, eli sitä pidempi ei matka pesältä mesilähteille saa olla. Suotavaa olisi, että riittävästi kukkia olisi alle kolmen kilometrin etäisyydellä pesästä. Kukissa vierailleessaan mehiläiset paitsi keräävät ravintoa, myös pölyttävät kasveja. Tehokkaan pölytyksen seurauksena hedelmien, marjojen ja siementen lukumäärä lisääntyy ja koko kasvaa. Hedelmistä ja marjoista tulee mehevämpiä ja suurempia, lisäksi ne kypsyvät nopeammin ja tasaisemmin kuin ilman mehiläisten apua. Sijoittamalla pesät sopivasti saa paljon sekä hunajaa että tavallista enemmän marjoja ja hedelmiä: mehiläispölytys lisää marja- ja hedelmäsatoa jopa neljänneksen.

Mehiläispölytyksen arvo on yli 60 milj. euroa vuodessa (Lehtonen, T. 2012. Mehiläispölytyksen taloudellinen arvo suomalaisten viljelykasvien ja luonnonmarjojen sadontuotannossa. Helsingin yliopisto.).

mehilaistarha610