Aistit

Näköaisti

Mehiläisillä on pään sivuilla suuret verkkosilmät ja päälaella kolme pistesilmää. Verkkosilmä koostuu tuhansista vierekkäisistä näkötorvista, joista jokaisen päässä on oma pieni linssi. Pistesilmässä on kussakin oma linssinsä. Jokainen näkötorvi näkee vain hyvin pienen näkökentän osan, ja mehiläisen näkemä kuva muodostuu näin vierekkäisistä, kirkkaudeltaan ja väreiltään erilaisista pisteistä; mehiläisellä on siis niin sanottu mosaiikkinäkö. Mehiläinen havaitsee sitä paremmin, mitä useamman näkötorven kenttään kohde ulottuu, joten mehiläinen näkee hyvin vain ihan lähelle, paremmin rikkonaiset kuin ehjät kuviot kuten myös liikkeen paremmin kuin liikkumattoman kohteen. Mehiläinen erottaa spektrin aallonpituuksista keltaisen, sinivihreän, sinisen, violetin ja ultravioletin. Lisäksi se voi erottaa kullakin aallonpituusalueella värisävyjä, ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin päävärejä. Punaisen mehiläinen näkee harmaana, mutta punaiset mesikukat ovatkin purppuranpunaisia, joten mehiläinen näkee ne sinisinä tai ultraviolettia heijastavina.

Mehiläinen ei näe esineiden muotoa, mutta voi käyttää hyväkseen niiden keskinäistä sijaintia suunnistaessaan, joten se erottaa oikean ja vasemman, etu- ja takapuolen sekä ylä- ja alapuolen.

 

Tuntoaisti

Ulkoiset kosketukset mehiläinen aistii tuntokarvoillaan, joita on ympäri sen kehoa, erityisesti tuntosarvissa. Tuntokarvoja se käyttää kohteiden havaitsemiseen, ruumiin asennon toteamiseen, liikkumisen koordinointiin ja ruumiin aseman määrittämiseen painovoiman suuntaan nähden. Lisäksi se saa tuntoaistin välityksellä tietoa elimistönsä tilasta, esim. mesimahan täyttymisestä.

 

Kuuloaisti

Mehiläiset tuottavat erilaisia äänisignaaleja, ja pystyvät aistimaan niitä joko alustan värähtelynä sääressä sijaitsevien aistinelinten avulla tai ääniaaltoina silmän ja kaulan välillä olevien karvojen avulla. Tutkimusten mukaan ”kuulokarvojen” avulla mehiläiset erottavat äänisignaalien keston, voimakkuuden, ja äänenkorkeuden. Mehiläiset käyttävät värähtelyjä ja ääniä viestinnässään, esimerkiksi emo voi pysäyttää muut mehiläiset tai tiedustelijamehiläiset aiheuttavat parven lähdön.

 

Makuaisti

Mehiläisen makuaistinelimet sijaitsevat kielessä, nilkoissa ja tuntosarvissa. Se aistii makean, suolaisen, happaman ja kitkerän. Yllättävästi mehiläinen aistii makean huonommin kuin vaikkapa ihminen, mutta se on sille vain hyödyllistä, koska kelpuuttamalla vain erittäin sokeripitoista mettä kerättäväkseen se välttyy kantamasta pesään ylimääräistä vettä. Kaikki mehiläisen makeana aistimat sokerilajit ovat osa sen ravintoa; keinotekoisia makeutusaineita se ei aisti eikä kerää.

 

Hajuaisti

Hajuaistinelimet sijaitsevat tuntosarvissa. Hajuaisti on mehiläiselle erittäin tärkeä, koska sen avulla se saa tietoa toisista mehiläisistä, esimerkiksi emon kunnosta tai siitä, onko lentolaudalle istahtanut mehiläinen omaa väkeä vai vieras. Lisäksi lentomehiläiset tunnistavat hajun avulla oman pesänsä ja erottavat samanväristen kukkien seasta etsimänsä satokasvin. Ihmisen ja mehiläisen hajuaistit ovat suunnilleen yhtä tarkat, mutta mehiläinen aistii herkemmin sille erityisen tärkeät tuoksut, kuten vaikkapa emon feromonit.

 

Lämpötila- ja kosteusaisti

Mehiläisille elintärkeää on pesän ja erityisesti sikiöalan lämmönsäätely, joten mehiläisillä on oltava hyvin tarkka lämpötila-aisti. Mehiläiset voivat erottaa kaksi paikkaa toisistaan vain kahden asteen lämpötilaeron perusteella. Lämpöaistinelimet sijaitsevat tuntosarvissa, kuten kosteudenaistimetkin. Mehiläinen pystyy aistimaan ilmankosteuden, minkä perusteella se osaa muun muassa pysyä sadesäällä pesässä. Se pystyy myös ”mittamaan” hunajan kosteuden niin, että osaa peittää kennot oikeaan aikaan.

 

Sähkö- ja magneettikentän aistiminen

Mehiläisten on havaittu käyttäytyvän eri tavoin niiden altistuessa erilaisille sähkövarauksille, ja tästä on päätelty niiden aistivan sähkökentän muutokset. Mehiläisten ihon kalvomaiset osat ovat hyviä sähkönjohtimia, ja siksi niiden varaus muuttuu helposti ulkoisen varauksen mukaan. Sähkövarauksen muutos saattaa muuttaa mehiläisen käytöstä, ja mehiläiset ovatkin joskus tavallista aggressiivisempia ukonilmalla ja pesän sijaitessa lähellä korkeajännitejohtoja. Mehiläisten on arveltu hyödyntävän sähköistä latautumista tiedotustoiminnassaan esimerkiksi niin, että mehiläisen suorittaessa tiedotustanssia sen ympäristöön muodostuisi vaihtosähkökenttä. Mehiläiset ilmeisesti voivat aistia myös maapallon magneettikentän suunnan, koska ne rakentavat kakkunsa aina tiettyyn suuntaan, joka kokeissa muuttui kun magneettikenttää keinotekoisesti muutettiin. Magneettikentällä on luultavasti vaikutusta myös mehiläisen suunnistuksessa. Mehiläinen aistii magneettikentän takaruumiinsa etuosassa olevien magneettikiteiden avulla.

mehiläinen-apilassa610

 

mehi-kukassa610

 

mehilaisesta610

 

lentavat-mehit610