Käyttö

Home/Hunajasta/Käyttö

Hunajaa käytetään eniten makeutus- ja säilöntäaineena sokerin sijasta ja muutenkin ruuanlaitossa, esimerkiksi taikinan nostattamisessa ja marinoinnissa. Hunajan sokerit ovat pienimolekyylisiä ja imeytyvät nopeasti elimistöön, joten hunaja on erinomainen välipala esimerkiksi urheilijalle suorituksen aikana tai sen jälkeen.

Antibakteerisuutensa takia hunaja on myös tehokas ja luonnonmukainen tapa hoitaa vammoja ja sairauksia: hunajaa voidaan käyttää ulkoisesti haavojen, palovammojen, hiertymien ja ihosairauksien hoitoon sekä kauneudenhoitoon. Sisäisesti nautittuna hunaja soveltuu infektiotautien ehkäisyyn ja hoitoon sekä ruuansulatuksen parantamiseen.

Hunajassa on terveellistä siitepölyä, joka muun muassa vahvistaa ja palauttaa elimistön tasapainoa, tasoittaa hormonitoimintaa, auttaa eturauhasvaivoihin ja lisää hedelmällisyyttä sekä imettävien äitien maidontuotantoa.

Siitepölypitoista hunajaa voidaan käyttää myös siitepölyallergioiden ennalta ehkäisyyn nauttimalla sitä päivittäin kuukausia ennen kuin siitepölyä alkaa lennellä. Erittäin pahasta siitepölyallergiasta kärsivälle hunaja aiheuttaa oireita, joten heidän kannattaa kokeilla suodatettua hunajaa.

Hunaja saattaa sisältää Clostridium botulinum –bakteerin itiöitä, jotka ovat aikuiselle ihmiselle täysin vaarattomia, mutta voivat aiheuttaa pienillä lapsilla vakavan ruokamyrkytyksen, imeväisbotulismin. Imeväisikäisillä suoliston mikrobikasvusto ei ole vielä täysin kehittynyt, ja siksi C. botulinum –itiöt voivat kertyä ja kehittää botulinum-toksiinia, joka aiheuttaa myrkytyksen. Pohjoismaissa on todettu viisi imeväisbotulismi-tapausta vuosina 1997-1999, yksi Tanskassa ja neljä Norjassa, ja kaikissa tapauksissa tartunnan lähde on ollut hunaja. Suomessa tapauksia ei ole ollut, mutta koska bakteeri-itiöitä on Elintarvikeviraston tutkimuksissa löydetty pienestä määrästä hunajaa, on päätetty lisätä Suomessa myytäviin hunaja-purkkeihin varoitusteksti ”Ei alle 1-vuotiaille”.

TIESITKÖ: Mehiläiset kuljettavat siitepölyä takajalkojensa vasuissa valkuaisainelähteekseen ja ravinnokseen. Tarhaaja kerää siitepölyn pesän suulle asetettavalla keruulaitteella, johon mehiläisten kantamat siitepölypallot putoavat ennen pesään menoa. Keruusta ei ole vahinkoa mehiläisille, sillä ravintoa jää aina tarpeeksi pesänkin tarpeisiin. Siitepöly sisältää valkuaisaineita, aminohappoja, hiilihydraatteja, vitamiineja, flavanoideja, entsyymejä, kivennäisaineita, antibioottisesti vaikuttavia aineita ja hormonin tavoin vaikuttavia aineita.

hunajasta610